Kadonnut talo ja muita paikkoja

"Huoneista keskimmäinen toimitti olohuoneen virkaa. Asukkaat tosin ihmettelivät, mitä se semmoinen oleminen on, jolle pitää pyhittää ihan oma huone. Mies oleili mieluiten ravintolassa kadun toisella puolen, nainen työpaikallaan, ellei sitten työtilaksi vuokraamassaan pohjoisen päädyn yksiössä. Sinne meni olohuoneesta ovi, joka antoi suoraan kadulle. 'Kuin etelässä!' ihastui muuan vieras ja alkoi muistella Italian-lomaa, sen lämpöä ja vapautta, katupiirtäjiä, kulkukissoja ja sypressejä. Silloin oli kesä Suomessakin. Mutta pakkastalvina kadunpuoleinen ovi jäätyi kiinni." Esseistiikka on toisinaan itsetarkoituksellista tyylittelyä, joskus mielipidekirjoittelun jatkamista toisin keinoin. Tässä kirjassa se on tavan takaa onnistuvaa yritystä ajatella paremmin, saada kiinni menneestä tai ohikiitävästä ja kehitellä niin muodollisesti kuin sisällöllisesti täyteläisiä kokonaisuuksia. Nämä esseet vangitsevat tilantunnussaan ja ajantajussaan. Aiheina ovat huonekalut, rakennukset, seudut, matkat, muisti, lapsuus ja kaltoinkohtelun seuraukset sekä nykyrunouden historialliset kerrostumat ja kyky tavoittaa ajallista kokemusta. Monipuolisen kirjallisuustuntijan seurassa katse terävöityy ja sielu virkistyy.